Arviointi on prosessi, jonka avulla oppijan tai oppijoiden edistymistä ja saavutuksia voi mitata tai arvioida määitettyjen laatukriteerien perusteella  (International Bureau of Education, UNESCO).

Arviointimatriisit (rubriikit) ovat pisteytystyökaluja, jotka sisältävät suorituskriteerejä ja suoritusasteikon, jossa kaikki pisteytettävät kohteet on kuvattu ja määritelty. Arviointimatriisit ovat erityisohjeita, joissa on yleensä pisteasteikoilla määritellyt kriteerit oppijan työn arviointia varten. Oppijat voivat myös käyttää arviointimatriiseja oman työnsä arviointiin, muokkaamiseen ja parantamiseen. Arviointimatriisit voivat olla osa kansallista opetussuunnitelmaa tai kansallisia opetusohjelmia, tai ne voidaan antaa erillisenä asiakirjana. (Mukautettu lähteestä: OECD    2013.) Arviointimatriisi koostuu yleensä kahdesta osasta: kriteereistä ja suoritustasoista. Jokaisen kriteerin kohdalla arvioija voi määrittää, kuinka pitkälle oppija on jo täyttänyt kriteerit eli suoritustason. Joskus arviointimatriisit voivat sisältää kuvaajia, jotka ilmoittavat, mitä oppijoilta odotetaan jokaisen kriteerin suoritustasolla. Analyyttinen arviointimatriisi määrittää jokaiselle kriteerille suoritustason, joten arvioija voi arvioida oppijan suorituksen kunkin kriteerin kohdalla. Holistinen arviointimatriisi ei listaa erillisiä suoritustasoja jokaiselle kriteerille, vaan siinä suoritustaso ilmaistaan arvioimalla useiden kriteerien suorituksesta muodostuvaa kokonaisuutta (International Bureau of Education, UNESCO).

Asynkroninen oppiminen (alun perin kreikan sanoista Asyn, joka tarkoittaa ”ei jonkin kanssa”, ja Chronos, joka tarkoittaa ”aika”) tarkoittaa oppilaskeskeistä oppimismenetelmää, jossa opettaja ja oppilas eivät ole samassa paikassa tai eivät kommunikoi reaaliaikaisesti. Verkko-opetuksessa asynkroninen oppiminen tarjoaa joustavuutta, sillä verkkoluokassa opiskelevat oppilaat voivat tehdä oppimista tukevia aktiviteetteja, jotka eivät edellytä keskusteluihin osallistumista muiden kanssa. Tämä on käytännössä verkko-oppimista tietokonepohjaisessa oppimismuodossa, jossa maantieteellisesti erillään olevat oppijat toimivat vuorovaikutuksessa tietyn aiheen parissa ajasta ja paikasta riippumatta (Carr, 2012). Asynkroninen oppiminen voi helpottaa oppilaita pysymään opetuksessa mukana. 

Digitaalinen formatiivinen arviointi (DFA) viittaa kaikkiin digitaalisen oppimisympäristön ominaisuuksiin, jotka tukevat oppilaan edistymisen arviointia. Niiden tarkoitus on tarjota tietoa, jonka pohjalta opetus- ja oppimistoimintaa, johon oppilaat osallistuvat, on mahdollista muokata. Arvioinnista tulee formatiivista, kun opettajat ja oppijat käyttävät opittua tietoa oppimisprosessin seuraavien vaiheiden mukauttamiseen (Looney, 2019, kirjallisuuskatsauksen s. 11: DFA:n alustava määritelmä perustuu Black & Wiliamin formatiivisen arvioinnin määritelmään vuodelta 2010, jota on mukautettu digitaalisia konteksteja ajatellen).

 

Digitaalinen oppimisympäristö tarkoittaa digitaalisten palvelujen tai alustojen ja välineiden käyttämistä oppimisen ja sisältötavoitteiden jäsentämiseen, aktiviteettien ohjaamiseen ja jaksottamiseen sekä ymmärryksen selvittämiseen (esim. LAMS). Se voi sisältää eri teknologioiden yhdistelmiä sekä kasvokkaista vuorovaikutusta (Looney, 2019).

Digitaaliset opetuspelit tarkoittavat tietokone- tai verkkopelejä, joita käytetään opetustarkoituksiin (Chung & Wu, 2011). Digitaaliset opetuspelit voivat auttaa oppilaita oppimaan itseohjautuvasti ja kehittämään positiivista asennetta oppimista kohtaan (ks. Bertram, 2020).

Digitaalinen tarinankerronta sisältää Sylvester & Greenidgen (2009) mukaan kaiken, mikä sallii oppijoiden luoda kertomuksia digitaalisia teknologioita käyttämällä. Menetelmä voi tukea eri aineiden, kuten lukutaidon (digitaalinen lukutaito mukaan lukien), luonnontieteiden, matematiikan jne. oppimista (Kim, Park & Baek, 2011; Starčic & al., 2016).

Itsearviointi on arviointia, jossa oppija kerää tietoa omasta oppimisestaan sekä reflektoi sitä ja samalla arvioi, miten hyvin oppiminen vastaa määritettyjä tavoitteita tai kriteerejä, tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet ja kertaa asioita sen mukaisesti. Se on oppijan oma arvio henkilökohtaisesta edistymisestään tiedoissa, taidoissa, prosesseissa ja asenteissa (International Bureau of Education, UNESCO, mukautettu lähteestä: Ontario Ministry of Education 2002). 

Itsesäätöisen oppimisen keskiössä on oppija. Hän osallistuu aktiivisesti tavoitteiden ja strategioiden määrittämiseen sekä tehtävien jatkuvaan suunnitteluun ja suorittamiseen Hän tunnistaa siten oman ymmärryksensä ja sen vaikutukset oppimistehtävään sekä reflektoi niitä. Zimmerman (2002) totesi, että itsesäätöinen oppiminen ei nojaa pelkästään taitokohtaiseen syvälliseen tietoon, vaan edellyttää itsemotivointia, itsetuntemusta ja käyttäytymistaitoja, jotta tietoa voisi hyödyntää tehokkaasti (Triquet, Peeters & Lombaerts, 2017).

Käsitekartat (esim. Coggle, Mindmup) voivat auttaa arvioimaan oppilaiden käsitteellistämiseen ja tiedon esittämiseen liittyviä ongelmia (Novak, Godwin & Johansen, 1983). Käsitekartat ovat solmuista ja merkityistä viivoista koostuvia graafisia esityksiä, jotka kuvaavat tietyn alueen termejä ja käsitteitä. Niillä mitataan tärkeitä yksilön deklaratiiviseen tietoon liittyviä näkökohtia (Fitzpatrick & Zizzi, 2014). Martindale & Collins (2007) ovat sanoneet, että käsitekartat tukevat käsitteiden, ideoiden, kuvien ja sanojen välisten suhteiden visualisointia (Huang, Tu, Wang, Chen, Yu & Chou, 2017). 

E-oppikirja eli sähköinen oppikirja on oppimisjärjestelmä, joka kattaa verkko-oppimisen ja sähköisen julkaisemisen teknologiat. Se sisältää dynaamista ja interaktiivista lukumateriaalia ja toimii oppimisaktiviteettien liittymänä oppijoille, jotka ovat osa oppimisyhteisöä. Oppijat voivat muokata ja personalisoida omia tekstejään kirjoittamalla huomautuksia, tekemällä korostuksia ja yhdistelemällä toisiinsa liittyvät osiot ymmärryksensä ja aikaisemman tietonsa perusteella (Gu, Wu & Xu, 2014).

Formatiivinen arviointi (tai arviointi oppimista varten) ei ole yksi tietty menetelmä, vaan ennemminkin opetusta ja oppimista koskeva lähestymistapa. Sitä voi pitää käsitteellisenä lähestymistapana – dynaamisena prosessina, jota opettajat mukauttavat olosuhteiden ja tarpeiden mukaan (Clark, 2010). Black & Wiliam (2010) määrittelevät formatiivisen arvioinnin seuraavasti: ”--kaikki sellaiset opettajien – ja itsearviointia tekevien oppilaiden – toimet, joista saa palautteena käytettävää tietoa opetus- ja oppimisaktiviteettien mukauttamiseen. Tällaisesta arvioinnista tulee formatiivista, kun opittua tietoa todellakin käytetään opetuksen mukauttamiseen oppilaiden tarpeiden täyttämiseksi.” (Wiliam, 2011).

Koontinäytöt/seurantatyökalut antavat yleiskuvan valituista suoritusmittareista ja indikaattoreista (esim. Edmodo). Koontinäytöt voivat myös tarjota reaaliaikaisen kuvan organisaation tai järjestelmän suorituksesta ja niitä voi siten käyttää toiminnan kehittämiseen juuri kyseisellä hetkellä (Education Analytics White paper, 2017).

Oppilaiden vastaamista tukevat järjestelmät (esim. vastausjärjestelmät tai oppilaiden älypuhelimet) auttavat opettajia arvioimaan nopeasti oppilaiden ymmärryksen tasoa, antamaan ohjausta sekä päättämään, mistä seuraavaksi luokassa keskustellaan (esim. Mentimeter). Tekstiviestipohjaan perustuen opettajat voivat laatia monivalintakysymyksiä ja enemmän avoimia, lyhyitä vastauksia vaativia kysymyksiä (Thomas & McGee, 2012).

Mobiilioppiminen kattaa jotkut Web 2.0 -toiminnot (kuten älypuhelimen- ja tablettiyhteyden internetiin), tekstiviestitoiminnot sekä välineet valokuvien ottamiseen ja äänitysten tekemiseen multimediatehtävien mahdollistamiseksi (esim. Math4Mobile, Milage+). Mobiilioppiminen mahdollistaa missä ja milloin tahansa tapahtuvan oppimisen (Looney, 2019, s. 32). Lisäksi se mahdollistaa tilannesidonnaisen oppimisen, oppimisvälineiden helpon saatavuuden ja vertaistensa kanssa toimimisen ja/tai automatisoidun palautteen saamisen. Mobiilioppimista voi hyödyntää myös opetuksen eriyttämisessä oppilaiden erilaisiin tarpeisiin vastaavaksi (Thomas & McGee, 2012).

Oppilaan toimijuus perustuu ajatukseen, että oppilailla on kyky ja tahto vaikuttaa positiivisesti omaan elämäänsä ja heitä ympäröivään maailmaan. Oppilaan toimijuus määritetään kyvyksi asettaa tavoite, reflektoida ja toimia muutoksen saavuttamiseksi (OECD, 2019). 

Oppimisen hallintajärjestelmä on ohjelmistosovellus, jolla voi hallinnoida, dokumentoida, seurata, raportoida, automatisoida ja järjestää kursseja, koulutusta tai oppimis- ja kehitysohjelmia (Wikipedia).

Personoitu oppiminen tarkoittaa opetusta ja oppimista, jotka on räätälöity vastaamaan yksilöllisesti oppijan tarpeisiin, hänen kiinnostuksensa kohteisiin ja mieltymyksiin sopivaksi. Oppijat osallistuvat aktiivisesti oman oppimisensa suunnitteluun, esimerkiksi asettamalla oppimistavoitteita ja arvioimalla itse omaa oppimistaan (Bray & McClaskey, 2013).

Sähköiset portfoliot tai digitaaliset päiväkirjat (esim. OneNote, Mahara) ovat personolisoituja oppimisjärjestelmiä (Looney, 2019). Opetuksen yhteydessä portfolio tarkoittaa oppimisprosessia kuvaavien asiakirjojen kokoelmaa. Sitä voidaan käyttää oppijoiden työn tallentamiseen, saavutusten kirjaamiseen, oppimisen arviointiin ja arviointiin oppimista varten, oppijoiden edistymisen seurantaan, esitys- ja markkinointitarkoituksiin tai hyödyntää liikkuessa oppilaitosten välillä (Softic et al., 2013).

Summatiivinen arviointi tarkoittaa oppijan saavutuksen arviointia, joka tehdään yleensä, mutta ei välttämättä, lukukauden, oppimisvaiheen, kurssin tai ohjelman lopussa ja se sisältää muodollisia kokeita tai testejä. Summatiivista arviointia käytetään useimmiten oppilaiden paremmuusjärjestyksen määrittämiseen, arvosanojen antamiseen ja/tai oppilaiden siirtämiseen seuraavalle luokalle sekä todistuksen antamiseen (International Bureau of Education, UNESCO).

Tietosuojalla tarkoitetaan strategioita ja prosesseja, joiden avulla suojataan henkilötietojen yksityisyyttä, saatavuutta ja eheyttä (Euroopan komissio).

Vertaisarviointi tarkoittaa muiden oppijoiden suorittamaa oppijan työn arviointia (International Bureau of Education, UNESCO).

Vieraskielistä sisällönopetusta (CLIL) kuvataan usein kaksitahoisena opetuskäytäntönä, jossa yhdistyvät sisältö ja kieli (Coyle, Hood, & Marsh 2010). CLIL:in avulla pyritään kehittämään oppilaiden vieraan kielen osaamista ja samalla helpottamaan oppiaineen oppimista (Kampen, Admiraal & Berry, 2018).

Viestintäpalvelu tai -ohjelma sallii järjestelmien etäkäytön sekä tiedostojen ja viestien vaihdon tekstin, äänen ja videon muodossa (esim. MS Teams). Se kattaa pääte-emulaattorit, tiedostonsiirto-ohjelmat, chatin, pikaviestiohjelmat ja vastaavat toiminnot, jotka on integroitu monen käyttäjän toimialueisiin [MUD] (Wikipedia).

Yhteistoiminnallisuudella tarkoitetaan kahden tai useamman järjestelmän tai komponentin kykyä vaihtaa keskenään informaatiota sekä hyödyntää kyseistä informaatiota (Geraci, 1991, julkaisussa: Data Interoperability, Candela, Pagano & Castelli, 2013). Eri opetusvälineiden yhteistoiminnallisuus voi tukea digitaalisten oppimisympäristöjen personolisointia oppilaille, esimerkiksi helpottamalla arviointitietojen jakamista (Jakimoski, 2016).

Yhteistyötyökalu (esim. Google Docs, Padlet, joihin viitataan myös nimillä työryhmäohjelmisto, [työ]ryhmän tukijärjestelmä) on tietokoneohjelmisto, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä työskentelemään saman tehtävän parissa sekä synkronisesti että asynkronisesti. Tämä liittyy usein yhteisölliseen verkkotyöskentelyyn (Chichernea).

Yhteisöllinen oppiminen on vuorovaikutteista oppimista ja tiedon rakentamista ryhmässä (Scott, 2015). Keskeisenä oletuksena on, että ihmiset luovat yhdessä erilaisia merkityksiä ja kyseinen prosessi siten rikastuttaa heitä (Matthews, 1996, julkaisussa: Davidson & Major, 2014).