Monitasoinen ja monitieteinen Attitudes Working Group ‑työryhmä
Tiivistelmä
Attitudes Working Group on opetuksen ammattilaisista ja tutkijoista koostuva, voittoa tuottamaton organisaatio, joka tekee opetuskäytäntöjen parantamiseen tähtäävää innovaatio- ja tutkimustoimintaa. Ryhmän tarkoituksena on edistää oppilaiden avaintaitojen arviointia sekä formatiivista arviointia. Ryhmän työ perustuu Attitudinal Style -metodologiaan, jossa on kolme ulottuvuutta: taidot, itsesäätöinen oppiminen ja formatiivinen arviointi. Se korostaa osallistamista, positiivisia kokemuksia ja ryhmätyötä oppilaiden keskuudessa oppimismotivaation parantamiseksi. Ryhmä on tehnyt verkkosivuston, jossa se jakaa tutkimuksia ja opettajille tarkoitettuja resursseja.
zldrawings.com - Zsofi Lang
Voit ladata tämän artikkelin PDF-muodossa täältä.
Lähtökohta
Espanjan ja Euroopan suuntaus on taitoihin perustuvaan opetukseen. Espanjassa tehty tutkimus ja siellä saadut kokemukset osoittavat, kuinka tärkeää formatiivisen arvioinnin kehittäminen on. Formatiivisen arvioinnin tarkoituksena on reagoida luokan yksilöllisiin tarpeisiin ja kehittää oppilaiden autonomiaa sekä itsesäätelytaitoja.
Espanjan opetus- ja ammattikoulutusministeriölle on tärkeää, että opettajat integroivat teknologian päivittäisen opetustyön lisäksi myös oppilaiden tulosten arviointiin. Sekä digitaaliset että oppimaan oppimisen taidot ovat pakollisia ydintaitoja.
Espanjassa opettajat osallistuvat säännöllisesti ilmaisen ja avoimen lähdekoodin opetus- ja arviointityökalujen käyttökoulutukseen. Jokaisella Espanjan alueella on omat alustat ja ehdot digitaalisten resurssien käytölle. Siksi opettajille on tarjottava enemmän kuin pelkkiä alustoja tai sovelluksia, jotta he voivat työskennellä arviointiin liittyvien yhteisten strategioiden parissa.
Attitudes Working Group on vuonna 2007 perustettu voittoa tuottamaton organisaatio, joka koostuu opetuksen ammattilaisista ja tutkijoista. Useimmat jäsenet ovat osallistuneet erityiskoulutukseen, joka käsittelee itsesäätelyä, aktiivisia metodologioita, taitojen kehittämistä ja formatiivisen arvioinnin strategioita. Lisäksi suurin osa jäsenistä kouluttaa myös opettajia. Toinen osa ryhmästä on vastuussa tutkimuksesta sekä tieteellisistä ja pedagogisista julkaisuista.
Ryhmän verkkosivustolla on lukuisia resursseja, jotka koskevat formatiivisen arvioinnin kautta kehitettyjen taitojen arviointia. Ne ovat saatavilla maksutta, joten opettajat voivat vapaasti käyttää ja muuttaa niitä.
Ryhmä on koonnut laajan kirjallisuusluettelon julkaisuista, jotka edustavat hyviä käytäntöjä kaikilla koulutustasoilla. Lisäksi ryhmä on kehittänyt taitojen integrointihankkeen (espanjaksi). Hankkeen tavoitteena on edistää avaintaitojen integroimista koulujen opetussuunnitelmiin jaksojen ja kurssien mukaisena järjestettynä taitokokonaisuutena.
Ryhmän (espanjaksi) julkaisema kirja, MITAA (kirjainlyhenne espanjankielisestä nimestä ”Integroitu malli aktiivista autonomiaan siirtymistä varten”), tarjoaa opettajille keinoja taitoihin perustuvan oppimisen integroimiseksi opetukseensa, jossa formatiivisella arvioinnilla on keskeinen rooli. Attitudes Working Group esittää, että ensimmäinen välttämätön metodologinen muutos, jolla voi lisätä oppilaiden osallistumista omaan oppimiseensa, on formatiivinen arviointi. Siinä mielessä MITAA on lähestymistapa, joka kannustaa suorittamaan formatiivista arviointia säännöllisesti ja erityisesti silloin, kun tavoitteena on kehittää avaintaitoja kuten oppimaan oppimista.
Attitudinal Style eli asennetyyli (verkkosivusto espanjankielinen) on työryhmän määrittelemä kolmiulotteinen lähestymistapa (taitojen kehittäminen, itsesäätely ja formatiivinen arviointi). Autonomian kehittäminen itsesäätelyprosesseihin perustuen edellyttää kahta keskeistä elementtiä: a) käytetään suunnittelukalentereita, joiden avulla oppilaat voivat järjestää työskentelynsä sekä luokassa että kotona, jos aikataulun mukaisia tehtäviä ei ole saatu valmiiksi, ja b) käytetään arviointivälineitä, jotka tuovat autonomiaa tietojen keräämiseen suoritetuista aktiviteeteista.
Ryhmä ehdottaa, että arvioinnin tulisi olla osallistavaa, eli opettaja ja oppilas tekevät yhteistyötä kaikissa siihen liittyvissä asioissa. Itsearviointiin, vertaisarviointiin, arviointiin työryhmässä (ryhmänsisäinen itsearviointi), ryhmien välillä (ryhmien välinen vertaisarviointi) tai opettajan suorittamaan arviointiin osallistuvat kaikki luokassa olevat toimijat. Opettajien suorittamaa arviointia olisi verrattava oppilaiden itsearviointiin. Mitä vähemmän eroja niiden välillä on, sitä parempi on oppilaan kyky arvioida täsmällisesti omaa työtään, mikä on välttämätöntä oppilaan autonomian tehokkaalle kehittymiselle.
Kun arvioinnista tehdään säännöllinen käytäntö, opettajien ja oppilaiden kyky reflektoida oppimista sekä antaa ja vastaanottaa edistymistä tukevaa palautetta paranee. Asennetyylin tarkoituksena on edistää osallistamista luokassa ja varmistaa, että kaikilla oppilailla on positiivisia kokemuksia, mikä kannustaa myös yhteistyöhön vertaistensa kanssa.
Työryhmän pyrkimyksenä on edistää seuraavia pedagogisia periaatteita:
1) Vähemmän opettajien auktoritatiivista väliintuloa: opettajat antavat vähemmän selityksiä, ja selitykset keskittyvät aina asioihin, jotka ovat oppilaille uusia.
2) Vastuullinen osallistuminen oppimiseen: oppilaat tekevät päätöksiä asioista, jotka ovat merkityksellisiä oppimisen kannalta liittyen sekä tehtävien organisointiin että arviointiin.
3) Autonominen suunnittelu: oppilaat tekevät ennakkoon suunnitelman jakson tehtävistä, jotka heidän on sitten suoritettava ja arvioitava päivittäin yksilöllisten työsuunnitelmien perusteella.
4) Itsehallinto kotiläksyjen tekemisessä: oppilaat pystyvät hallitsemaan tilanteen, jossa kotiläksyt tehdään (kotona tai luokassa), tämän avulla kotiläksyjen määrä vähenee.
5) Tehtävien korjaaminen itse: käytetään erilaisia arviointivälineitä, jotka vähentävät riippuvuutta opetushenkilökunnasta oppituntien aikana ja jotka opettaja valitsee (tarkistuslistat, sanalliset asteikot, arviointiasteikot jne.).
6) Jatkuva formatiivinen ja jaettu arviointi: kun formatiivisesta arvioinnista tehdään jokapäiväinen käytäntö, se auttaa oppilaita ymmärtämään mitä arviointi voi saada aikaan ja siten parantaa oppimista.
7) Tehokas ajanhallinta: ehkä yksi suurimmista ongelmista autonomian kehittämisessä. Tehokkaan ajanhallinnan avulla aika käytetään paremmin oppitunneilla.
8) Kontekstualisoitu ja yksilöllistetty oppiminen: jokainen oppilas saa tehtäviä, jotka vastaavat hänen tarpeitaan ja kykyjään. Kun oppilaat oppivat suunnittelukalenterin käytön ja hallinnan, johon liittyy pakollisten, vapaaehtoisten ja täydentävien tehtävien valinta, opettajilla on mahdollisuus mukauttaa opetusta oppilaiden tarpeisiin ja mielenkiinnon kohteisiin.
9) Monimuotoisuuden osallistava kohtelu: tukitoimintoja suorittavia ammattilaisia kannustetaan jäämään luokkaan mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Se tukee oppilaskeskeistä opetusta ja yhteisopetusta.
10) Autonomisen työympäristön luominen: oppilaiden käytettävissä ovat heti ensimmäisestä päivästä lähtien tehtävien suorittamiseen tarvittava aineisto ja arviointivälineet.
Oppilaiden osallistaminen omaan oppimiseensa arvioinnin avulla on välttämätöntä, mutta siihen liittyy useita ehtoja:
- Välineiden on kuvattava selvästi, mitä arvioidaan ja mitä on vähintään saavutettava kussakin arvioitavassa asiassa.
- Välineet (esim. arviointimatriisit) on mukautettava kyseisen jakson tai kurssin vaatimustasoon.
- Välineiden tulee olla oppilaiden käytettävissä tehtävän alusta lähtien siten, että he voivat suorittaa itse- ja vertaisarviointia säännöllisesti.
Jos arvioitavana on taitoja ja monialaisia aktiviteetteja useissa eri aineissa, arviointivälineiden kuvaus pitää olla johdonmukainen. Muutoin eri opettajien samoja aktiviteetteja koskevissa arvioinnissa on epäjohdonmukaisuuksia.
Tutkimus – Itse-, vertais- ja asiantuntija-arvioinnit
Panadero & al. (2013) ovat kirjallisuuskatsauksessaan todenneet, että arviointimatriisien avulla oppilaat saavat lisää avoimuutta tavasta, joilla heitä arvioidaan. Samalla se auttaa vähentämään oppilaiden ahdistusta ja rakentamaan minäpystyvyyttä. Oppilaat käyttävät arviointimatriiseja myös itsesäätelyn välineinä. He esimerkiksi suunnittelevat ja sitten tarkistavat oman työnsä ennen sen palauttamista tai palautteen antamista vertaisilleen.
Kyky säädellä omaa oppimistaan on erittäin tärkeää verkko-oppimisympäristöissä menestymisen kannalta. Tehokas itsesäätely sisältää 1) kyvyn asettaa tavoitteita 2) omien oppimisprosessien ja -strategioiden seurannan 3) palautteen ja 4) itsearvioinnin (Steffens, 2006). Arviointimatriisien käyttö voi auttaa kehittämään itsesäätelyä myös verkkoympäristöissä.
Myös vertaisarviointi on tärkeää, mutta kuten Barber & al. (2015) toteavat, aloittelevien arvioijien tulee kehittää taitojaan, jotta he voivat antaa merkityksellistä palautetta ja konkreettisia ehdotuksia parannusta varten. Opettajien palaute, ehdotukset oppimisen seuraavista vaiheista, viittaukset esimerkkeihin ja strukturoitu vertaisarviointi (esim. arviointimatriisien ja tarkistuslistojen avulla) saattavat tukea oppijoita heidän kehittäessään itsesäätöisen oppimisen taitoja.
Arviointimatriisit eli rubriikit ovat hyödyllisiä, koska ne antavat oppilaille selkeät kuvaukset saavutetuista asioista sekä asioista, joita voi vielä parantaa. Jos arviointimatriiseja käytetään kuitenkin arvosanojen antamiseen ja laadulliset kriteerit mukautetaan määrällisiksi arvoiksi, tulos on usein epärealistinen. Työryhmän kokemus opettajankoulutuksesta auttoi huomaamaan, että monet opettajat saavutustasoja (kuvaajia, jotka ilmaisevat oppilaan menestyksen) arvostellessaan antoivat numeroarvioinnin, joka ei vastannut sitä, miten he olisivat arvostelleet käyttäessään yleisiä arvostelukriteerejä. He tunnustivat muuttaneensa aikaisemmin arvostelemiaan saavutustasoja siten, että arviointi oli lopulta mahdollisimman tarkka.
Tämä osoittaa, että kyseinen väline ei ole täyttänyt opettajien tarpeita. Siksi työryhmä on kehittänyt kaksi vaihtoehtoa arviointimatriiseille: arviointiasteikot ja porrastetut asteikot. Seuraavat videot havainnollistavat näitä arviointimatriiseja ja asteikkoja: esimerkki opasvideosta ja esimerkki köyden kiristämisestä.
Arviointiasteikko (artikkeli espanjaksi) mahdollistaa paremman tarkkuuden sekä kriteerien että kunkin kriteerin saavutustasojen määrittämisessä. Lisäksi opettaja voi antaa jokaiselle kriteerille eri painotuksen (kunkin osuus kokonaisarvosanasta voi olla erilainen). Kukin kriteeri jaetaan niin moneen kuvailtuun saavutustasoon kuin mahdollista, jotta kyseisen saavutustason voi todeta. Lisäksi voidaan määrittää suorituksen vähimmäisvaatimukset positiivista arviointia varten. Siitä on hyötyä etenkin selvitettäessä, mitä on saavutettu ja mitä pitää vielä saavuttaa. Attitudes-verkkosivusto sisältää esimerkkejä arviointimatriisien soveltamisesta opettajille (espanjaksi).
Joissakin tapauksissa vaaditaan tiettyä joustavuutta arvioitaessa oppilaan luovuutta tai omaperäisyyttä ilmentävää työtä. Näiden asioiden arvottaminen numeroarvosanalla ei vaikuta sopivalta eikä niiden pitäisi mennä teknisten tai objektiivisten asioiden edelle.
Porrastetussa asteikossa (artikkeli espanjaksi) suoritustasojen kuvaus on sama kuin arviointimatriisissa, mutta ne on järjestetty ryhmiin. Ryhmiin järjestämisessä ratkeaa ongelma, joka johtuu tarkkuuden puutteesta joidenkin arvioitavien asioiden tunnistamisessa. Tämä antaa myös mahdollisuuden priorisoida oppilas, jonka akateeminen kehitys on juuri alkamassa (joidenkin oppilaiden kohdalla tällainen joustavuus on tärkeää ilman, että arvosanoista ”valehdellaan”). Kun oppilas on edistynyt huomattavasti (erityisesti motivaation suhteen), tämä voi olla ihanteellinen väline hänen motivoimiseensa. Siitä on hyötyä myös silloin, kun oppilaan aktiviteettiin liittyy luova näkökohta, joka tulisi myös huomioida.
Johtopäätös
Verkkosivustolle on tehty pitkälti yli 400 000 vierailua yli 50 maasta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että Attitudinal Style -metodologia voi lisätä oppilaiden autonomiaa. Opettajat, jotka käyttävät formatiiviseen arviointiin liittyviä itsesäätöisen oppimisen prosesseja sanovat, että oppilaiden työstä tulee tehokkaampaa ja luokassa vietettyä aikaa voi käyttää paremmin. Lisäksi menetelmä sallii opettajien antaa yksilöllisempää huomiota niille oppilaille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Network of Educational Dialoguen (REDE) tuore, 10 000 osallistujan (opettajia ja perheitä) tutkimus paljasti, että itsesäätelyä ei käsitellä opetussuunnitelmassa tarpeeksi. Yhä useammat opettajat ovat kuitenkin integroineet Attitudes Working Group -työryhmän ehdotukset päivittäisiin tehtäviinsä.
Työryhmän hankkeisiin osallistuneet vanhemmat raportoivat, että heidän lapsissaan on ilmennyt selvää kehitystä, ei pelkästään akateemisesti vaan myös käyttäytymisen tasolla. Oppilaista on tullut vastuullisempia ja järjestelmällisempiä, he ovat tietoisia oppimiseen vaikuttavista seikoista ja käyttävät jopa oma-aloitteisia opiskelustrategioita kotona.
Suunnittelu- ja arviointivälineet auttavat perheitä seuraamaan tarkasti lastensa suoritusta ja samalla käyttämään siihen vähemmän aikaa, koska oppilaiden kyky työskennellä itsenäisesti on parantunut. Suunnitelmat ja välineet antavat perheille erittäin hyödyllistä tietoa siitä, mitä asioita lasten tulisi parantaa, ja siten edesauttaa heitä ohjaamaan lastensa työskentelyä paremmin.
Monitieteinen organisaatio kuten Attitudes Working Group voi tuoda monia etuja koulutuspolitiikaan. Ensinnäkin se voi tukea dialogia kaikkien opetuksen sidosryhmien välillä ja tuoda yhteen oppilaat, vanhemmat, tutkijat, päättäjät ja opettajat. Toisekseen se voi helpottaa tutkimuspohjaisten hyvien käytäntöjen saattamista ammatinharjoittajien tietoon (opettajille ja opettajankouluttajille). Lopuksi se voi helpottaa ideoiden vaihtoa useiden tutkimus- ja koulutuslaitosten välillä ja siten edistää innovaatiota.