Oppilaiden kansalaistaitojen kehittäminen
Tiivistelmä
Kuressaare Gymnasium Virossa rohkaisee opettajia toteuttamaan kansalaistoiminnan projekteja paikallisyhteisössä. Tarkoituksena on antaa oppilaille mahdollisuus työskennellä ryhmissä ja harjoitella 2000-luvun taitoja (kuten luovuutta, digitaalisia taitoja ja kriittistä ajattelua) kannustaen heitä toimimaan aktiivisina kansalaisina ja kantamaan vastuuta. Lisäksi koulu kannustaa järjestämään projektit monialaisina, mikä tarjoaa opettajille enemmän tilaisuuksia yhteistyölle ja toisiltaan oppimiselle. Opettajia rohkaistaan käyttämään projekteissa digitaalisia välineitä oppilaiden töihin liittyvien tietojen keräämiseen ja formatiiviseen arviointiin, jotta he voivat mukauttaa aktiviteetit kunkin ryhmän tarpeisiin sopiviksi. Oppilaita puolestaan rohkaistaan käyttämään digitaalisia välineitä sosiaalisen mainosmateriaalin luomiseen sekä oman ja luokkakavereiden työn arvioimiseen.
Image: Chancai / Shutterstock.com
Voit ladata tämän artikkelin PDF-muodossa täältä.
Konteksti
Viron kansallisissa opetusstrategioissa formatiivista arviointia pidetään erittäin tärkeänä. Sekä formatiivinen arviointi että digitaalinen osaaminen sisältyvät kansalliseen opetussuunnitelmaan – eivät tavoitteina, joihin tulisi pyrkiä, vaan periaatteina, jotka ilmentävät parhaita käytäntöjä.
Opetussuunnitelmassa korostetaan, että opettajien on annettava oppilaille palautetta koko koulupäivän ajan tukeakseen oppilaiden käyttäytymisen, asenteiden ja arvojen muodostumista.
Viron kouluja hallinnoivat yleensä kunnanhallitukset, mutta koulut voivat järjestää oman työnsä pitkälti itsenäisesti valtionhallinnosta ja kunnanhallituksesta riippumatta.
Opettajien odotetaan yleisesti kehittävän oppilaiden digitaalista osaamista omissa oppiaineissaan opetussuunnitelman ainealueen mukaisesti. Valtio on tarjonnut sitä koskevaa koulutusta jo vuosikymmenien ajan, vaikka koulut voivat vapaasti valita omat prioriteettinsa. Koulu voi myös päättää opettavansa digitaalista osaamista erillisenä oppiaineena.
Jotta koulun työntekijä voi käyttää formatiivista arviointia koulussaan, hänen on ensin varmistettava yhteisymmärrys muiden sidosryhmien kanssa. Käytäntö voi vaihdella koulujen välillä, mutta yhteisymmärryksen on oltava mahdollisimman kattava itse koulussa ja sen kumppanien/sidosryhmien keskuudessa, joita ovat esimerkiksi hallinto, opettajat, oppilaat ja vanhemmat. Virossa kunnanhallitukset eivät yleensä puutu arviointiin, vaan sen koordinointi riippuu koulusta.
Kuressaare Gymnasium on kunnallinen toisen asteen koulu, joka sijaitsee saarella Viron länsiosassa, pienessä ja suhteellisen maaseutumaisessa yhteisössä. Koulun johto koostuu rehtorista ja kymmenestä koulun henkilökunnan jäsenestä.
Kuten kaikki Viron koulut, myös Kuressaare Gymnasium on laatinut oman koulukohtaisen opetussuunnitelman valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Siinä korostetaan formatiivisen arvioinnin tärkeyttä, ja se on muokattu koulun vaatimuksiin sopivaksi. Edellytys formatiivisen arvioinnin käyttöönotolle on oppimistulosten ja osaamisen kriteerien määritys. Jotta formatiivista arviointia voitaisiin käyttää paremmin, koulu kehottaa opettajia osallistumaan koulun ulkopuolisille kursseille, mutta se järjestää myös itse täydennyskoulutusta.
Koulun johto ymmärtää, miksi formatiivinen arviointi on tärkeää, ja laatii tehokkaan suunnitelman kaikkien sidosryhmien osallistamiseksi. Koulun johto rohkaisee opettajia osallistumaan koko koulun kattavan lähestymistavan kehittämiseen, niin että se olisi merkityksellinen heidän opetuksensa kannalta.
Koulussa on luonnollisesti useita erilaisia opettajia, joiden into osallistua koulun opetussuunnitelman ja arvioinnin lähestymistapojen kehittämiseen vaihtelee. Johdon tehtävänä on saada mahdollisimman moni henkilökunnan jäsen osallistumaan prosessiin. Laajin vaikutus ja hyväksyntä saavutetaan, kun mahdollisimman moni opettaja antaa siihen autenttisen panoksensa.
Monissa Viron kouluissa järjestetään projektiviikko lukuvuoden aikana. Projekti voi olla organisoitu tapahtuma (esim. kilpailu, esitys, perheiden päivä), hyväntekeväisyyttä (esim. jonkin asian parantaminen tai jonkun auttaminen), tiedotuskampanja tai jotakin muuta. Konkreettisia esimerkkejä ovat oppilaiden vetämät aloitteet, kuten hyväntekeväisyyskampanja tai perheiden päivä (perheet osallistuvat myyjäisiin esimerkiksi ostamalla ja myymällä pullia) paikallisen eläinsuojan hyväksi, joulukorttikilpailu ja -myynti vastaavanlaiseen tarkoitukseen tai tyyliviikko jonkun asian väreissä huomion ja tietoisuuden herättämiseksi kyseisestä asiasta.
Usein projektit keskittyvät kansalaisvaikuttamisen aiheisiin, joita ovat esimerkiksi
- erilaiset kulttuurit
- virolaiset ja venäläiset koulut ja yhteisöt: arkaluontoiset historialliset aiheet, historiallinen muisti, historiallinen tietoisuus, historialliset erilaiset perspektiivit
- sosiaalinen syrjäytyminen
- ihmisten moninaisuus
- yhteiskunnan kuilu, yksinäisyyden ongelma
- nuorten ja lahjakkaiden ihmisten lähteminen Virosta (miten prosessin voisi muuttaa päinvastaiseksi).
Kuressaare Gymnasium halusi rohkaista oppilaita ajattelemaan myös tosielämän ongelmia ja auttaa heitä huomaamaan, että he voivat saada muutoksia aikaan. Tosielämän ongelmat jokapäiväisissä oppimistilanteissa koskevat myös digitaalista maailmaa: miten tietolähteitä voi arvioida kriittisesti, miten verkossa voi toimia turvallisesti ja niin edelleen.
Useimmat opettajat pitävät kuitenkin tosielämän ongelmien käsittelemistä ja oppilaiden projekti- ja ongelmalähtöisen oppimisen harjoittelua liian aikaa vievänä. Siksi suurin osa opetuksesta ei tapahdu näiden menetelmien mukaisesti.
Opettaja asettaa oman prioriteettinsa, mutta koulu on kirjannut keskeiseksi päämääräkseen seuraavan: ”Aloitteellisuus ja yhteistyötaidot ovat koulun arvostamia taitoja, ja opetuksen ja opetustyön tarkoituksena on kehittää taitoja, jotka lisäävät kykyä selviytyä maailmassa.” Toisin sanoen tarkoituksena on kehittää oppijoiden toimijuutta omassa elämässään ja saada heidät uskomaan, että he voivat vaikuttaa omaan ympäristöönsä.
Tutkimus – Arviointiosaamisen kehittäminen
Projektioppiminen voi kattaa pidemmän ajanjakson – projekti voi jatkua esimerkiksi koko lukukauden. Se voi antaa opettajille aikaa ja mahdollisuuden kokeilla erilaisia digitaalisen formatiivisen arvioinnin työkaluja ja löytää niille tarkoituksenmukaisia käyttötapoja. 2000-luvun alkupuolella tehdyissä selvityksissä havaittiin, että suurin osa opettajista käytti uusia teknologioita yleensä perinteisten oppimis- ja arviointimenetelmien vahvistamiseen. Opettajat esimerkiksi laativat pinnallisia kysymyksiä, joilla he eivät voineet selvittää oppilaiden ymmärtämistä tai väärinkäsityksiä (Langworthy et al., 2010; Selwyn, 2010; Voogt, 2009). Vuosikymmen myöhemmin Ferri et al. (2020) huomioivat myös, että monet erikoistilanteessa etäopetusta antavat opettajat jatkoivat perinteistä luokan edessä tapahtuvaa opetusta.
Eyal (2012) esittää, että opettajien tulisi laajentaa arviointiosaamistaan digitaalisiin välineisiin. Opettaja, jolla on arviointiosaamista, tuntee useita eri menetelmiä oppimisnäytön keräämiseen (mukaan lukien kasvokkaiset ja digitaaliset oppimisympäristöt) ja ymmärtää, miten se voi lisätä oppilaiden motivaatiota. Opettajien tulisi myös antaa vastuu arvioinnista oppilaille, niin että oppilaat voivat kehittää itseohjautuvan oppimisen ja reflektoinnin osaamista.
Tätä esimerkkiä käytetään yhteiskuntaopin tunneilla, ja siinä oppilaat saavat tietoa yhteiskunnasta ja yrittävät löytää ratkaisuja oma ympäristönsä ongelmiin. Käytettäviä työkaluja voi mukauttaa muita oppitunteja varten, ja muut opettajat ovat mukauttaneet tehtävää omia tuntejaan varten.
Opettaja käytti useita erilaisia digitaalisia työkaluja, joilla hän ohjasi oppilaita tehtävään osallistumisessa ja yhteistyössä muiden oppilaiden kanssa. Ihannetapauksessa tämä ohjaamisen muoto on saumatonta, antaa mahdollisuuden lähes välittömään palautteeseen ja lisää opettajan kykyä mukauttaa oppituntia ja sen etenemisvauhtia oppilaiden tarpeisiin. Suurin haaste saattaa olla tiukka aikataulu – oppilaiden on saatava tietoa ja etenemisvauhdin on oltava oikea koko tunnin ajan.
Useita eri taitoja kattavan aktiviteetin tarkoitus on parantaa paikallisympäristöä kaikkia varten. Oppilaiden on tutkittava erityyppisiä mainoksia, analysoitava niiden sisältö ja tarkoitus ja luotava oma sosiaalinen mainos sopivassa muodossa asettamiensa tavoitteiden perusteella. Tässä kontekstissa sosiaalinen mainos tarkoittaa mainontaa, jonka tarkoitus on kertoa yleisölle jostakin sosiaalisesta ongelmasta tai vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä.
Sosiaalisen mainonnan ja kansalaisaloitteen aihepiirit ovat tärkeitä kaikkialla. Opettaja kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kansalaisaloitteeseen ongelmien ratkaisemiseksi oppilaiden omassa ympäristössä. Tämä aktiviteetti auttaa oppilaita ymmärtämään, että he ovat vastuussa oman elämänsä muuttamisesta nyt ja tulevaisuudessa ja että muutokset alkavat jokaisesta yhteisön jäsenestä. Ajatus antaa toivoa ja näkökulman paikallisyhteisöön.
Keskustelemalla sosiaalisesta mainonnasta oppilaat kehittävät digitaalista osaamistaan, yhteistyötaitojaan, kriittistä ajattelutaitoaan ja kansalaisaloitetaitojaan. Aktiviteetissa hyödynnetään erilaisia formatiivisen arvioinnin työkaluja ja menetelmiä kuten vertaisarviointia.
Koulu voi järjestää oppiainerajat ylittäviä aktiviteetteja. Se voi auttaa nuoria kommunikoimaan laajemman yhteisön kanssa ja löytämään ratkaisuja yhdessä. Näihin aktiviteetteihin sisältyy useita oppiaineita: oppilaat voivat esimerkiksi käsitellä ympäristöongelmaa, johon liittyy biologian tai kemian elementtejä, jotka heidän on sitten nivottava yhteen.
Johtopäätös
Koulu jatkaa kansalaistoiminnan kannustamista monissa eri muodoissa. Oppilaat antavat panoksensa käytännön aktiviteetteihin kuten elintarvikkeiden keräämiseen ruokapankille tai paikallisessa vanhainkodissa auttamiseen (esimerkiksi myymällä siellä valmistettuja käsitöitä tai esiintymällä juhlissa).
Oppilaat oppivat aktiivisen kansalaisen roolin ja kriittisen, kaukonäköisen ajattelijan roolin. Kun oppilaat ajattelevat ympäristöään ja tarjoavat ratkaisuja, myös heidän käyttäytyminensä muuttuu. He oppivat, miten he voivat pienillä teoilla tukea muutoksia omassa yhteisössään, ja se parantaa sekä motivaatiota että sosiaalista käyttäytymistä. Oppilaat ottavat aktiivisen roolin oppimisprosessissa etsimällä ratkaisuja ja lisäämällä tietoisuutta paikallisessa yhteisössä.
Tämäntyyppiset projektioppimiseen perustuvat oppitunnit täyttävät oppisuunnitelman tavoitteet Virossa ja kehittävät taitoja, jotka ovat osana useimpia eurooppalaisia opetussuunnitelmia. Myös vanhemmilla ja paikallisella yhteisöllä on mahdollisuus osallistua, mikä yhdistää yhteisön eri osapuolia ja osoittaa, että muutokset ovat mahdollisia yhteistyössä.