Taide formatiivisen arvioinnin tukena

Kreikkalaiset opettajat käyttivät avoimen lähdekoodin e-portfoliotyökalua, jonka avulla käsiteltiin taidesuuntauksia ja kannustettiin oppilaita oman oppimisen ohjaamiseen.

Tiivistelmä

Kreikkalaisessa koulussa käytettiin avoimen lähdekoodin e-portfoliotyökalua, joka auttoi oppilaita ottamaan enemmän vastuuta siitä, mitä ja miten heidän tulisi oppia. Eurooppalaisessa ATS2020-hankkeessa kehitettiin oppimistehtäviä käytettäväksi tämän e-portfoliotyökalun kanssa, jolloin työkalua pystyivät hyödyntämään helposti myös sellaiset opettajat ja oppilaat, joille digitaalisen sisällön luominen ja arviointi on suhteellisen uusi asia. Näillä tehtävillä kehitetään laaja-alaista osaamista, kuten itsenäistä opiskelua, yhteistyötä, viestintää ja digitaalista lukutaitoa. Niin koulun johto, opettajat kuin oppilaatkin suhtautuivat myönteisesti e-portfolion käyttöön. Koska tehtäviä tehtiin useissa Kreikan kouluissa, eri koulujen opettajat saivat vaihtaa kokemuksia, keskustella parannusta kaipaavista seikoista ja tukea toisiaan.

La Grenouillère by Auguste Renoir - Nationalmuseum, Sweden, Sweden - Public Domain.
http://www.europeana.eu/en/item/2064116/Museu_ProvidedCHO_Nationalmuseum__Sweden_19486

Voit ladata tämän artikkelin PDF-muodossa täältä.

 

Konteksti

Kreikassa koulutusjärjestelmän valvonta on keskitetty opetusministeriöön. Kaikkien koulujen on noudatettava opetusministeriön antamaa opetussuunnitelmaa ja sen toteuttamista koskevia ohjeita. 

Koulujen rahoitus tulee kunnilta, ja niiden varainhoidosta huolehtivat opetusministeriön ”koulutoimikunnat”. On kuitenkin todettava, että taloudellisilla seikoilla ei juuri ole vaikutusta digitaalisen formatiivisen arvioinnin (DFA) toteuttamiseen kouluissa. Keskeisiä DFA-käytäntöjen käyttöönottoon liittyviä tekijöitä koulun tasolla ovat opettajien koulutus formatiiviseen arviointiin ja teknologian opetuskäyttöön, tarvittavan ajan ja joustavuuden varaaminen opetussuunnitelmaan sekä koulun IT-infrastruktuuri. Opettajille ei edelleenkään ole saatavilla formatiivista arviointia käsittelevää täydennyskoulutusta. Tarjolla on kuitenkin täydennyskoulutusta digiteknologian käytöstä opetuksessa (ns. B-tason TVT-täydennyskoulutus opettajille). 

Kreikan kouluissa useimpia oppiaineita opetetaan vain yksi tai kaksi 45 minuutin oppituntia viikossa. Opettajilla on kiireinen työjärjestys ja suuri määrä oppisisältöä, joka heidän on opetettava. Nämä ovat käytännön rajoitteita DFA:n asianmukaiselle toteuttamiselle. Useimmissa julkisissa kouluissa myös laitteisto on vanhentunutta. Kaikilla kouluilla on kuitenkin pääsy Kreikan koulujen verkkopalveluun, jossa opettajilla, oppilailla ja rehtoreilla on omat tilit ja sähköpostit sekä verkko-oppimisympäristöjen ja digitaalisten välineiden käyttöoikeus.

Formatiivista arviointia suositellaan kansallisesti. Toisen asteen koulutuksessa arviointi on kuitenkin yhä enimmäkseen perinteistä. Tuoreissa suunnitelmissa kaavaillaan tosin deskriptiivisen arvioinnin käyttöönottoa oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa. 

Vaikka formatiivista arviointia koskevaa keskitettyä tai maanlaajuista strategiaa ei ole, useimmat kreikkalaisopettajat pitävät oppilaiden arviointia jatkuvana reflektointiprosessina ja hyödyntävät palautetta opetuksensa mukauttamiseen. Osa toteuttaa DFA-käytäntöjä kouluissa omasta aloitteestaan (esim. porfoliot, autenttinen arviointi). Kansalliset digitaaliset alustat, koulujen verkkopalvelu (GSN), MySch ja ”Digital School”, tarjoavat tarvittavan infrastruktuurin ja työkaluja (verkko-oppiminen, yhteistyö ja tukipalvelut, avointen oppimateriaalien kokoelmat jne.). Maan strategisiin koulutuksen painopisteisiin kuuluu myös opettajien ammattitaidon kehittäminen, erityisesti digiosaamisen vahvistaminen. Kiinnostusta on olemassa siihen, että DFA otettaisiin mukaan edellä mainittuun opettajien B-tason TVT-täydennyskoulutukseen, jossa tarkastellaan monenlaisia opetusstrategioita ja digitaalisia välineitä.

Paralian 2. yläkoulu (2ο Γυμνάσιο Παραλίας) on pieni julkinen koulu alueella, jossa on Patrasin kaupungin sosiaalisen asuntotuotannon asuntoja. Koulussa on noin 100 oppilasta, jotka ovat sosiaaliselta taustaltaan moninaisia. Osa oppilaista auttaa perheitään päivittäin maataloustöissä ja muissa ruumiillisen työn tehtävissä, ja osalta puuttuu opiskelumotivaatio, vaikka heillä ei olekaan koulun ulkopuolisia tehtäviä hoidettavana. Koulun tilat ovat lisäksi yhteiset ammattilukion kanssa (koulun piha on yhteinen vanhempien oppilaiden kanssa, mikä voi vaikuttaa nuorempien oppilaiden asenteisiin oppimista kohtaan). Opettajat ovat yhtä mieltä siitä, että oppilailla on vaikeuksia oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Koulun opettajainyhdistys yrittää kannustaa oppilaita tarjoamalla heille luovaa toimintaa (ympäristöohjelmia, EU-projekteja, eTwinning-toimia, opetusvierailuja jne.), jotta saisi lisättyä heidän kiinnostustaan opiskeluun.

Koulussa on käytetty Mahara-nimistä avoimen lähdekoodin e-portfoliotyökalua luokkatyöskentelyssä.

 

Käytössä olleet digitaaliset työkalut

Mahara on avoimen lähdekoodin verkkosovellus, jolla voi koota e-portfolioita ja tehdä yhteistyötä luokkatoverien kanssa. 

Sähköinen portfolio (käytetään myös nimityksiä digitaalinen portfolio, verkkoportfolio, e-portfolio) on käyttäjän kokoama ja hallinnoima sähköinen työnäytekokoelma, yleensä internetissä. Tämä digitaalinen aineisto voi sisältää tekstiä, tiedostoja, kuvia, multimediaa, blogikirjoituksia ja hyperlinkkejä. E-portfolio voi sisältää myös oppilaan pohdintaa ja kommentteja tästä aineistosta ja omasta oppimisestaan.

  • opetuksen mukauttaminen oppilaiden todellisiin tarpeisiin
  • itsenäisen oppimisen kehittäminen, niin että oppilaat tottuvat pohtimaan omaa oppimistaan ja siihen liittyviä valintoja
  • oppilaan ja opettajan välisen viestinnän vahvistaminen käyttämällä e-portfolioita ja keskittymällä henkilökohtaiseen vastuuseen.

Opetussuunnitelmat antavat kehyksen innovatiivisten opetusmenetelmien toteuttamiselle (esim. e-portfolioiden käytölle). Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, jos koulussa ei ole sopivaa infrastruktuuria. Hyvin varusteltu tietokoneluokka, luotettava ja nopea internetyhteys sekä tekninen tuki opettajille TVT:n opetuskäyttöä koskevissa ongelmissa ovat tärkeitä edellytyksiä intervention onnistumiselle. Vaikka kaikki tekniset ongelmat saataisiin ratkaistua, tärkein tekijä on kuitenkin luultavasti pedagoginen kehys, jota tarvitaan ohjaamaan opettajia opetusskenaarioiden suunnittelussa. Opettajien tulisi kehittää tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan, jotta he voivat hyödyntää TVT:tä jokapäiväisessä työssään.

Koulussa kehitetään usein oppituntien ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa, esimerkiksi ympäristöprojekteja. Näissä projekteissa arviointi ja itsearviointi on etusijalla sekä yksilö- että ryhmätasolla, eikä niissä tarvitse ottaa stressiä arvostelusta tai arvosanoista. Projektityöskentely voi avata opettajalle mahdollisuuksia kokeilla DFA:ta ennen kuin päättää sen käytöstä tavallisilla tunneilla.

Säännöllinen näkemysten ja käytäntöjen vaihtaminen koulun opettajainyhdistyksen jäsenten välillä on erityisen tärkeää, koska se edistää oppimisen hallintaa koskevan yhteisen toimintakulttuurin kehittämistä koulussa. Opettajat voivat siis kohdata haasteita yhdessä, vaihtaa hyviä käytäntöjä ja antaa palautetta toisilleen. Oppilaat voivat puolestaan hyötyä opettajien yhdessä sopimista toimintatavoista erilaisten kysymysten ratkomisessa.

 

Tutkimus – tehokas palaute

Hattie & Clarke (2019) ovat tarkastelleet luokassa annettavaa palautetta. Heidän tulostensa mukaan  

  • palautteen tulisi olla osa opettajien formatiivisen arvioinnin kehystä
  • oppilaille tulisi antaa haasteita, ja haasteita tulisi olla sopivin väliajoin 
  • virheiden normalisointi ja arvostaminen on oppimisen perusta  
  • eritasoisista oppijoista koostuva ryhmä maksimoi oppimisen
  • tärkeintä on vaalia oppimisen halua, ei keskittyä ulkoisiin palkkioihin, kielteiseen palautteeseen tai oppilaiden persoonaan kohdistuvaan palautteeseen
  • oppilaiden motivaatio, uteliaisuus ja into oppia ovat itsessään tärkeitä tavoitteita oppimiselle (s. 8).

Nämä tulokset tukevat koulun painotusta narratiiviseen palautteeseen ja pyrkimystä tarjota oppilaille motivoivaa ja kiinnostusta herättävää toimintaa. Tässä tutkimuksessa käsitellään luokassa tapahtuvaa opiskelua, mutta se voi olla yhtä relevanttia myös digitaalisessa oppimisessa. Antamalla ja saamalla palautetta paitsi luokassa myös toistensa kesken opettajat voivat edistää kulttuuria, jossa on normaalia tehdä virheitä ja antaa palautetta.

Tämä kuvataiteen skenaario laadittiin ATS2020-hankkeessa, johon koulu osallistui. Siihen kuuluu 6 tehtävää, jotka toteutetaan 4–5 oppitunnin aikana, ja mukana on sekä yhtäaikaista työskentelyä luokassa että oppilaan omaan tahtiin kotona tekemiä tehtäviä. 

Oppilaat tutustuvat impressionismiin työskentelemällä sekä pienryhmissä että yksittäin, tavoitteena yhteistyö-, TVT- ja itsenäisen opiskelun taitojen kehittäminen. Opettaja arvioi oppilaiden valmista työtä niiden sivujen perusteella, joita he ovat tehneet Mahara-työkalulla, avoimen lähdekoodin portfoliosovelluksella. 

Jokaisen oppilaan on luotava oma e-portfolio lisäämällä tiedostoja impressionistisista maalauksista. Kullakin oppilaalla on oma sivunsa, mutta myös ryhmäsivuja, joilla he voivat tehdä yhteistyötä toistensa kanssa, julkaista kommentteja ja vastata muiden kommentteihin. Opettaja auttaa tiimin tehtävien jakamisessa kunkin oppilaan vahvuuksien mukaan ja auttaa oppilaita laatimaan oman oppimispolkunsa itsenäisen oppimisen edistämiseksi. Opettaja arvioi oppilaiden valmiin työn heidän impressionistista taidetta käsittelevän sivunsa perusteella. 

Opettaja toimii fasilitaattorina (sekä kasvokkain että verkossa) ja edistää itsenäistä oppimista auttamalla oppilaita kehittämään omaa oppimistaan. Opettaja valvoo oppilaiden e-portfoliosivuja ja antaa oppilaille palautetta sekä henkilökohtaisista että ryhmätehtävistä työkalun digitaalisessa käyttöympäristössä. Opettaja oppii ymmärtämään paremmin oppilaiden ajattelutapaa ja voi auttaa heitä kehittämään tarkoituksenmukaisia opiskelustrategioita.

Paralian koulussa suurimpana vaikeutena oli se, että oppilailla oli hankaluuksia päästä käyttämään alustaa kotona. Aluksi kaikkien ei ollut mahdollista osallistua joko teknisten rajoitteiden vuoksi (ei pääsyä internetiin) tai siksi, että heidän vanhempansa eivät olleet halukkaita allekirjoittamaan asiaan liittyvää suostumuslomaketta. Useimpien vanhempien huolet haihtuivat, kun heille kerrottiin henkilökohtaisesti tehtävän perustelut ja tavoitteet sekä suostumuslomakkeen tarkoitus. Internetin käyttö onnistui myös koulun tietokoneluokassa, jota saivat koko koulupäivän ajan käyttää kaikki luvan pyytäneet oppilaat: tietokone oli aina käytettävissä impressionismia käsittelevän tehtävän työstämiseen.

Oppilaiden kirjallisen viestinnän taidot kehittyivät (esim. tunteiden ilmaiseminen, tekstin muokkaaminen vastaanottajan mukaan jne.). Myös heikosti suoriutuvat oppilaat pystyivät tekemään tehtävät helposti, mikä oli opettajille iloinen yllätys.

Oppilaat pyysivät itse kuvataiteen opettajalta lisää tällaisia oppitunteja. Heikosta digiteknologian tuntemuksestaan huolimatta opettaja toteutti kubismia käsittelevän lisäoppitunnin e-portfolioita käyttämällä. Opettajat olivat tyytyväisiä, että oppilaat käyttivät Maharaa ja tekivät pyyntöjä digialustalla kauan sen jälkeen, kun tehtävät oli tehty loppuun. 

Koulun rehtori piti tätä kokemusta hyödyllisenä opettajille, sillä se vei opetusta ja oppimista eteenpäin. E-portfoliotyökalu helpotti jatkuvan palautteen antamista. 

E-portfolioon perustuvia tehtäviä toteutettiin myös monissa muissa Kreikan kouluissa. Tämä antoi opettajille mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia muiden koulujen opettajien kanssa, keskustella parannusta kaipaavista seikoista ja tukea toisiaan. Opettajat 4–5 koulusta Patrasissa sekä joistakin Ateenan ja Pyrgosin kouluista tapasivat toisensa, mikä oli hyödyllinen kokemus sekä opettajille että koko Paralian koululle. Oli hyödyllistä saada jakaa yhteisiä ongelmia ja toiveita opettajakollegojen kanssa. 

Hankkeen tutkijat esittelivät lisäksi opettajille ATS2020–hankkeen tieteellisiä tuloksia, mikä auttoi opettajia huomaamaan, että muissakin maissa opettajilla oli samankaltaisia ongelmia.

 

Tutkimus – ammatilliset oppimisyhteisöt

Kokemusten jakaminen muiden koulujen opettajien kanssa voi auttaa hyvien käytäntöjen vaihtamisessa, yhteisten haasteiden tunnistamisessa ja lopulta myös e-portfolion kaltaisten uusien työskentelytapojen jatkamisessa. Opettajien ammatillisten oppimisyhteisöjen on osoitettu tukevan tehokkaasti pysyviä muutoksia opettajien oppimisessa, työtyytyväisyydessä ja terveydessä sekä oppilaiden oppimisessa (Stoll et al. 2006). 

Opettajat hyötyvät yhteistyöstä kollegojen kanssa sekä omassa koulussa että laajemmissa verkostoissa. Näissä verkostoissa yhdistetään entistä enemmän vuorovaikutusta sekä verkossa että sen ulkopuolella (Zuidema 2011). Verkostot ovat vaikuttavimpia, kun niissä on selkeä rakenne ja niissä tapahtuu ammatillista fasilitointia (McConnell et al. 2013). Opettajat osallistuvat todennäköisimmin verkostoihin ja ammatillisiin oppimisyhteisöihin, joissa käsitellään todellisia opetukseen liittyviä ongelmia (Marcia & Garcia 2016).

Tämä oppituntien sarja muutti tavan, jolla luokka oppi. Oppilaat ottivat enemmän vastuuta omasta oppimisestaan, ja tällä saattaa olla vaikutuksia koulun tasolla pitkällä aikavälillä, jos useammat opettajat kannattavat sitä. 

Tulevaisuudessa naapurikoulut voisivat tehdä enemmän yhteistyötä tarkoituksenmukaisesti suunniteltujen tehtävien avulla: ammattilukion graafisen suunnittelun opiskelijat voisivat esimerkiksi muuntaa yksinkertaisia maalauksia impressionistisiksi yläkoulun oppilaiden havainnoimien elementtien pohjalta. 

Arvosanojen antamisen ja vanhempien odotusten aiheuttamat paineet vaikeuttavat usein opettajien keskittymistä digitaaliseen formatiiviseen arviointiin. Jos osan oppilasarvioinneista voisi tehdä deskriptiivisesti arvosanan antamisen sijasta, se voisi kannustaa opettajia yhdistämään DFA:ta jokapäiväiseen työskentelyynsä.

DFA:n toteuttamisen aikana havaitut suurimmat esteet johtuivat siitä, että a) kaikilla oppilailla ei ollut riittäviä taitoja TVT:n käyttämiseen opiskelussa, b) osalla oppilaista ei ollut internetyhteyttä kotona ja c) kaikki opettajat eivät olleet tietoisia siitä, mitä lisäarvoa DFA voi tuoda opetukseen. 

E-portfoliota voi käyttää kaikissa oppiaineissa ja ikäryhmissä ja koko koulun laajuisesti: sen avulla voi toteuttaa yhteistoiminnallisia tehtäviä, edistää itsenäisyyttä ja henkilökohtaista vastuuta sekä varata aikaa itse- ja vertaisarvioinnille tehtävän aikana. E-portfolion käytön lisäämiseksi voidaan hyödyntää myös muita digitaalisia ympäristöjä (esim. Moodle, eClass, Google Classroom).

Osa vanhemmista suhtautui epäilevästi internetpalvelujen käyttämiseen oppitunneilla, koska heidän mielestään lapsia pitäisi koulussa ”vieroittaa” teknologian runsaasta käytöstä. Tiedotusta vanhemmille tulisikin parantaa, jotta he ymmärtäisivät paremmin digiteknologian tarkoituksenmukaisen käytön hyödyt.

Tästä tapaustutkimuksesta käy selvästi ilmi vanhempien osallistamisen ja heidän tukensa saamisen merkitys. Voisi olla hyödyllistä tarjota tietoa ja järjestää vanhemmille työpajoja tästä lähestymistavasta ja digitaalisista välineistä. Vanhemmille tiedottamisen hyödyllisyyden osoittaa se, että heidän halukkuutensa osallistua kasvoi, kun he saivat tietoa hankkeesta. Opettajat voivat jakaa oppilaiden tekemät e-portfoliot vanhemmille. Vanhemmat voivat myös arvostaa sitä, että saavat säännöllisesti tietoa lastensa tuotoksista ja taidoista, joita he harjoittelevat. Tämä voi myös auttaa vanhempia ymmärtämään paremmin, että TVT:n asianmukainen käyttö on hyvä asia sekä oppimistaitojen että oppilaiden jatkossa työelämässä tarvitseman digiosaamisen kannalta. 

Oppilaat elävät omassa digimaailmassaan, ja heidän on opittava käyttämään digiteknologian opetussovelluksia. Sosiaalisen median toiminnot (sisällön tuottaminen, kommentointi, jakaminen, esittäminen jne.) ovat oppilaiden parissa tehokkaita opetusvälineitä. E-portfolioiden käyttö formatiiviseen arviointiin tutustuttaa oppilaat verkkosisällön kehittämiseen ja avoimen lähdekoodin työkaluihin.

Päätelmät

On erittäin tärkeää kouluttaa opettajia käyttämään innovatiivisia opetusmenetelmiä, joissa hyödynnetään digiteknologiaa. Kreikassa noin kolmasosa opettajista on jo saanut koulutusta digiteknologian käytöstä opetuksessa (noin 57 000 kaikkien aineiden opettajaa marraskuuhun 2020 mennessä). Opettajien koulutusohjelmassa on silti yhä DFA:n mentävä aukko, ja tämä aiotaan korjata lähitulevaisuudessa. Maharan kaltaisten avoimen lähdekoodin digityökalujen käyttö voi auttaa opettajia pääsemään nopeasti alkuun e-portfolioiden käyttämisessä digitaaliseen formatiiviseen arviointiin ja edistää käytäntöjen vaihtamista koulujen kesken.